Lääkkeistä II

0311

Sisältövaroitus: lääkkeet

Lääkkeet on rauhoittaneet mun kokemusmaailmaa niin, että mun kokemusmaailmassa on muutakin kuin kauhua ja pelkoa. Mä siis syön lääkettä, jolla on antipsykoottisia vaikutuksia. Se vähentää mun dissosiatiivisia oireiluja ja oon enemmän läsnä, mikä taas helpottaa selviämistä arjessa. Lääkkeen ansiosta mulla saatiin kuriin post-traumaattisen stressihäiriön aktiivinen versio niin hyvin, että oon hiljalleen toipunut, koska oon saanu lepoa niistä repivistä tunnekuohuista, joissa lompsahdan traumakokemukseen, missä mulla on aktivoitunut takauma jota elän hetkessä. Lääkkeillä tämä on nyt kurissa ja odotan, että syksyyn mennessä se on rauhoittunut.

Aluksi pystyin saamaan lepoa lääkkeillä. Nyt kun olen levännyt jonkun verran, olen pystynyt alkamaan taas toimimaan hiljalleen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pystyn muuhunkin kuin vain nukkumiseen ja syömiseen. Aluksi ihan lähelle luonnonsaarekkeeseen raahautuminen vei kaikki voimat: eli noin 500 m kävelymatka oli liikaa. Nyt olen pystynyt rentoutumaan ja rauhoittumaan jo enemmän ja nyt jaksan jo tehdä pieniä kevyitä päiväretkiä luontoon.

Siksi tuntuu typerältä, että jotkut huomauttavat, että ”on tainnut jäädä lääkkeet ottamatta”. Itselleni ne ovat tuoneet toimintakykyä ja parantaneet elämänlaatua. Mielestäni niille, jotka eivät psyykenlääkkeitä tarvitse, tekisi hyvää hyväksyä omat ja toisten ihmisten outoudet, koska outous on normaalia ja sitä vähemmän outoja jotkut tavat olla olemassa ovat, mitä tutumpia ne ovat ihmisille.

Niin kauan kun ihminen kunnioittaa muiden ihmisten itsemääräämisoikeutta ja ottaa muut riittävästi huomioon ei normia rikkova käytös ole oikeutus huutaa: lääkkeet! Silloin on hyvä pysähtyä itsen äärelle: miksi moinen käytös tuntuu itsestä epänormaalilta ja työskennellä itsensä läpi. Tätä moni jotka lääkkeitä ottavat ovat tottuneet tekemään. Nimittäin työskentelemään omien tunteittensa kanssa. Sen voisivat ne ihmiset, jotka eivät lääkkeitä ota, oppia lääkkeitä syöviltä. Usein sairaus, johon lääkkeitä syödään, on opettanut lääkkeitä tarvitsevalle oman sisäisen maailman tutkiskelua. Lääkkeiden rinnalla monet käyvät myös terapioissa tai psykoterapiassa, missä itsetuntemuksen ja itseä kohtaan opetellun armon kautta omat outoudet ovatkin itselle normaaleja asioita. Sen voisi jokainen ”normaalikin” ihminen oppia niiltä keiden psyyke on haavoittuvampi ja lääke on ollut apuna tai ehto arjessa toimimiselle.

Kirjoitti: Femme Hope

 

Kuvassa: L7m:n maalaama lintu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s