sisältövaroitus: mielialalääkkeet
”heh heh, jäänyt lääkkeet ottamatta.”
Vitsailu on niin yleistä ettei jaksa yleensä reagoida. Pelkkä ”lääkkeet!!” on sopiva kommentti kun joku käyttäytyy somessa kommentoijan mielestä oudosti. Tai haluaa muuten vain loukata.
Lääkkeet on jotain, jota ”lääkkeet”-huutelija ei tarvitse.
Vitsit eivät kuitenkaan ole vain vitsejä.
Lääkevitsailu ja -irvintä on osa kulttuuria jossa on normaalia olettaa, ettei kukaan paikalla olevista käytä lääkkeitä – tai ei ainakaan puhu siitä. Omaan säheltämiseen ”jäi lääkkeet ottamatta”-heitolla viittaamisen vitsi on yleensä siinä, ettei niitä lääkkeitä tarvitse. Mielialalääkkeiden käyttäjät kutistuvat tavoiksi kuvata lääkkeettömien toimia ja tuntoja.
Vitsailu ylläpitää hiljaisuutta. Ei ainakaan itselle ole koskaan tullut vitsailua kuultuani fiilis, että nytpä alan kertoa mitä lääkkeitä päivittäinen toimintakykyni vaatii. Monelle lääkkeet eivät ole vitsi vaan normaalia arkea. Muistutuksena: sairaudet/häiriöt/lääkkeiden käyttö eivät usein näy päälle päin. Älä siis oleta.
Lisäksi psyykenlääkkeiden lopettamiseen ja vaihtamiseen liittyy usein monenlaisia inhottavia oireita. Itselläni lääkkeiden (venlafaksiini) lopettaminen lääkärin valvonnassa – sittemmin epäonnistuneeksi osoittautunut kokeilu – aiheutti voimakasta pahoinvointia monen päivän ajaksi. Ei sellainen tila, jossa “lääkkeet”-vitsit olisi tuntuneet kepeiltä vitseiltä.
Kertoili Eli nah (kommentoijille kiitos).
Ai miksi otsikon jäljessä ykkönen? tämän on tarkoitus aloittaa lääkkeistä-sarja. Stay tuned.
Radikaalia mielenterveyttä 
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Pohdin tässä vain sellaista kulmaa, että saako lääkkeitä itse käyttävä irvailla itseään lääkkeistä (sillä tavalla ei-alentavasti tai vähätellen tietty)? Vai onko sekin turhan painavaa, jos joukossa on joku, jolle ne lääkkeet on vaikeampi asia/salaisuus? Vai riippuuko sekin kontekstista, jolloin oman lähipiirin kesken voi vaikka oman rähmäkäpäläpäivän laittaa lääkkeiden piikkiin (ei tosissaan tietenkään) ja sitten miettiä vähän möläytyksiään isoissa porukoissa..?
Mietin tätä koska itse saatan joutua pian lääkkeille, mutta itseironian tasoni on samaan aikaan melko korkea ja tapani käsitellä asioita. Ei olisi silti kiva loukata muita. Auta Eki :’D
TykkääTykkää
Moikka,
hyviä (ja vaikeita) kysymyksiä!
Ei tässä varmaan ole mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa ratkaisua, kellään. Itse olen sillä kannalla, että jos syö itse lääkkeitä, silloin niistä voi vitsailla ja tietysti sitä helpompi on heittää vitsiä, mitä paremmin muut ja muiden tilanteet tuntee. kavereiden kanssa on eri säännöt jne. Koskaan ei tietystikään voi tietää kaikkien salaisuuksia, ja on aina mahdollisuus loukata vaikkei haluaisi.. ehkä voi ajatella, että jos rupeaa mietityttämään jäljestä käsin, ottaa asian puheeksi. Virheitä sattuu ja kaikki sanoo välillä vähän huonosti, se on inhimillistä 🙂 Ja vitsailu voi olla tapa käsitellä asioita, mutta eihän se avaudu kaikille.
Itse olen ajatellut asiaa myös niin, että vitsailu on erityinen ongelma silloin, jos se on ainoa tapa puhua aiheesta, ja useinhan näin on. (Tai jos ainoa tapa on lääkekritiikki, jota harrastaa ihmiset jotka ei niitä tarvitse.) Hyväksi omalla kohdalla olen kokenut, että -mahdollisuuksien mukaan ja tilanteen salliessa – yrittää puhua kokemuksista myös muuten, luoda ilmapiiriä sellaiselle.
Terv. Eli nah
TykkääTykkää
Oma toimintakykyni on ollut vuosikausia mielialalääkkeiden varassa, tosin välillä on kausia jolloin muisti pätkii ja lääkkeet saattaa unohtua viikoksi pariksi. Tällöin saatan ylireagoida joihinkin asioihin, ja yleensä kuittaan asian huumorilla, sanoen että ”Sori, en oo muistanu syödä taas lääkkeitä” – koska tiedän milloin en ole oma itseni, enkä häpeä myöntää sitä että lääkkeillä on omaan käyttäytymiseeni niin suuri vaikutus. Ja joskus sillä tulee myös kuitattua ihan normaalit sähellyksetkin, ”Sori, nyt ei oo lääkitys kohdillaan”. En koskaan ajatellut, että joku voisi vetää itseironiasta herneet nenään.
Itselleni huumori on tärkeä työkalu jaksamisen suhteen, eikä asiat ainakaan paremmaksi muutu jos IHAN KAIKESTA pitää loukkaantua, varsinkin jos hyvin tietää että henkilö A ei oikeasti oleta henkilö B:n olevan lääkityksessä, kun hän kysyy
”Onkohan tolta unohtunu lääkkeet”, eikä henkilö A oikeasti halveksu lääkityksen varassa olevia ihmisiä, vaan ihan pelkästään henkilö B:n outoa käyttäytymistä, mistä ikinä se sitten johtuukin. Se on loppujenlopuksi ihan sama millä sanoilla toista yrittää loukata. Ei kusipääksi kutsuminenkaan tarkoita sitä, että joku nyt oikeasti luulisi että siellä pääkopan sisällä on aivojen tilalla ureaa.
Mielipiteitä riittää puolin ja toisin, mutta itse aion tästedeskin vitsailla lääkkeistä. Koska voin.
TykkääTykkää
On aika eri asia vitsaileeko ihminen, joka käyttää itse lääkkeitä, vaiko sellainen joka ei käytä.
Olen eri mieltä siitä, että vitsailun kritiikki olisi loukkaantumista. Ei se, millä sanoilla vitsaillaan tai pilkataan (kirjoitin myös jälkimmäisestä) ole satunnaista. Esimerkiksi: tyttömäisyys ja naismaisuus ovat pilkkaavia termejä usein, lisäksi homottelu on yleistä. Kusipäisyys ei tässä ole ehkä kamalan hyvä vertailukohta, koska kukaan ei kai oikeasti ole kusipää 😀 Eli todellista kusipäisyyttä ei ns. vedetä lokaan. Sen sijaan ihmiset syö lääkkeitä, ja on tyttöjä, naisia ja homoja. (En tiedä selitinkö kovin hyvin, mutta erilaiset pilkkaamiset toimii eri tavoin.)
Hyväntahtoinen vitsailu on todellakin asia erikseen, etenkin jos sen tekee itseironisesti ja kavereiden kesken, niin että tuntee toisen. Usein näin ei kuitenkaan ole.
Terv. Eli nah
TykkääTykkää