Tutut asiat uudessa valossa

my_neighbour_totoro_cat_bus_running

Sisältövaroitus: itsetuhoiset ajatukset

Mitä kukaan ei ollut kertonut minulle sairastumisesta? Sitä että arjen koostumus muuttuu. Tavalliset asiat ja teot ovat eri. (Itsestä joka niitä yrittää tehdä on tullut hieman eri.)

Aivan tavalliset asiat käy vaikeiksi tai mahdottomiksi. Esimerkkejä: Silloilla kävely pelotti, olin varma että menetän itsekontrollin ja hyppään alas. (Sydän hakkaa, kädet hikoaa.) Kotoa oli vaikea lähteä ulos. (Mahaan sattui kun pelkäsin että olin jättänyt hellan päälle. Oven auki.) Kaupan kassalla huimasi päässä. (Pitkään en käynyt kaupassa yksin.)

Opettelin katsomaan televisiota. Ennen olin katsonut teeveetä vain harvoin, nyt otin kaiken takaisin korkojen kera. Sairaalasarjat, tositeeveet, kilpailuohjelmat, edellisten vuosikymmenten suosikkisarjat.. mitä vain, millä pystyi pitämään huomion muualla omasta olosta. Tunti, toinen, kolmas. Välillä pussikeittoa, ja taas lentoturmatutkintoja tai teho-osastoa.

Bussimatka ei ollut vain bussimatka. Yhtenä aamuna olin työmatkaruuhkabussissa. (Mielenterveyspolikäynti oli sattumalta todella aikaisin, joten oli pitkästä aikaa siihen aikaan liikkeellä.) Tuijotin mykistyneenä kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat menossa töihin, muina tyyppeinä. Ikään kuin ei mitään ihmeellistä.

Bussi ja ihmiset kello 8 aamulla eivät olleet vain bussi ja ihmiset. Bussi ei ollut enää sama tuttu kuin aina mennessä kouluun, sillä oli uusi merkitys.

Minä en pysty käymään kaupassa ja nuo käy kahdeksasta neljään töissä.

Olin ollut sairauslomalla, toimintakyky nollassa… olin aiemmin tiennyt että olin sairas. Ja vasta bussissa oikeasti ymmärsin sen ja tajusin sen merkityksen.

Olin kyllä – ja nykyisin olen yhä enemmän – sitä mieltä että ihmisen arvo ei ole kiinni rahasta eikä pärjäämisistä eikä menestymisistä. Että apua saa tarvita eikä se ole häpeä. Ja siltikin näin itseni ulkopuolelta, niiden silmin, jotka hokevat että ”tuottavuutta pitää parantaa”, ”taakka yhteiskunnalle”, ”epäonnistujat valittaa”,..

Voin pahoin.

Entä jos en koskaan pysty? Entä jos entä jos entä jos. Miten minulle sitten käy?

Bussimatkasta on kohta kymmenen vuotta. Bussissa läpikäydyt tunteet ja ajatukset.. en voi sanoa että olisin selättänyt ne.

Joka kerta kun kuulen puhetta ihmisistä, jotka ovat taakka, joilta pitää leikata tukia, jotka ovat tuottamattomia.. olen jälleen kerran siellä bussissa.

Kirjoitteli: Eli nah

One thought on “Tutut asiat uudessa valossa

  1. tiu sanoo:

    Rakas, ihmisarvo on kaikkea muuta kuin tuottavuutta. Kieltämättä toisinaan kamppailen vielä itsekin saman kauhuajatuksen kanssa. Ja tunnistan ulkopuolisuuden hetken.täysin. Että poikkean, enkö ole normaali? Ja siellä ne muut on joka aamu.bussissa. Vaikka eihän sitä voi tietää oikeasti, mihin ja millä mielin ne muut on menossa 🙂 Mutta sanoisin, että nykymaailman arvot ovat hukassa, emme me. Ensin oma kuuppa kuntoon, sit voi miettiä esim. muiden auttamista, hyvän tekemistä jollain tavalla, esim. luomalla. Jos se tuntuu itsestä hyvältä, antoisalta. En osaa kyllä antaa konkreettisia neuvoja tuottavuusajatuksen kadottamiseen, mutta kyllä se voi lähteä… niin kliseistä, mutta…ne on muiden päähän asetettuja ajatuksia.omia pelkoja, jotka kaukaa kumpuavat. Löytäiskö jostain vaikka sitä omaa hyvyyttä tukevaa, markkinataloudesta piittaamatonta seuraa? Tsemppiä ja voimia. Ja kaikki omien voimavarojen mukaan. Kauneutta päivääsi 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s