[kuvassa sivulta päin otettu kuva kyhmyjoutsenesta, joka ui vedessä. Sen kaula on mutkalla kun se sukii sulkiaan. Kolme untuvaista poikasta on sen selässä, siipien muodostamassa pesässä]
Isäni on ollut henkisesti läsnä elämässäni alle kymmenen vuotta pian kolmestakymmenestä ikävuodestani. Lapsuusmuistoja hänestä ovat lähinnä yksinäisyys, tuntikausien odotus milloin minkäkin harrastuksen jälkeen tai pitkillä automatkoilla, myöhästyminen joka paikasta. En syytä isääni lapsuuteni missaamisesta, mutta on myös kestänyt tähän asti tajuta kuinka suuri vaikutus lapsuudellani on tämänhetkiseen elämääni ja ihmissuhteisiini.
[kuvassa punakeltaisella kirjavalla taustalla teksti: Pääsykoetulos ei määritä arvoasi.]
Ilman koulutuspaikkaa jääneelle some, ja koko maailma, on juuri nyt vaikea paikka. Radikaalit haluavat muistuttaa, että harva pääsee haluamaansa oppilaitokseen, varsinkaan ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka kapitalistinen järjestelmä maalailee välivuodet maailmanlopuksi, ne eivät sitä ole. Ensi vuonna on uuden yrityksen paikka. Nyt voit palautua ja surra kaikessa rauhassa.
Tutkijat ja asiantuntijat hokevat, että ”kaikkien pitää saada kokea osallisuutta”. Pitää osallistaa. Sosiaaliturvaa on muutettava osallistavaksi. Yhteisöllisyys! Lue loppuun →
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
2.5.2016
Kirjoitan tätä Hietsun päihdeasuntolassa, yhdessä pienemmistä huoneista. Neljä sänkyä, kolme tuntematonta kämppistä, kivikova patja ja peittona ohut lakana. Lue loppuun →
[kuvassa lähikuva punaisista pyöreistä lehdistä, joissa on mustia läikkiä. Niiden taustalla näkyy sininen taivas]
Olen lukenut elämäni aikana paljon hyviä kirjoituksia masennuksesta, syömishäiriöistä, paniikkihäiriöistä ja psykoottisista häiriöistä, mutten juuri yhtään pakko-oireisesta häiriöstä. Siksipä kirjoitan sen itse nyt – minulla ei ole psykiatrian tai psykologian tutkintoa, mutta omakohtainen kokemus ja tieteelliset julkaisut toimivat tässä lähteenäni. Lue loppuun →
[kuvassa sinivalkoisista laatikoista koostuvalla taustalla Helsingin metrolinjasto. Linja ja pysäkkien nimet ovat punaisella. Keskellä sen päällä on musta suorakaide, jossa lukee vaikoisella Huutolainen – Avohoidossa ja asunnottomana]
30.4. 2016
Kuinka huono ihminen sitä on oltava, että kukaan ei edes vuokraa meille asuntoa?
Koko tämä suorittajayhteiskunta kertoo minulle että olen huono, tarpeeton, turha. Tappelen vastaan tekemällä sellaista työtä johon voimat riittävät, sellaista josta kukaan ei maksa. Teen vapaaehtoishommia Punaiselle Ristille, käyn silloin tällöin jossain kouluttajana. Viime vuonna välitin leipomosta ylijäänyttä ja roskikseen tuomittua leipää muutamalle työttömälle. Lue loppuun →
