Aina kiire kiire jonnekin on on on?

fuchs-3010691_960_720

[kuvassa kettu istuu metsässä vihreällä mättäällä]
Paitsi kiire myös kiirepuhe on vakiintunut osaksi työkulttuuriamme. Kiire on normi: on sosiaalisesti hyväksyttävämpää huokailla kollegoiden kanssa kiireistä työviikkoa kuin kiitellä leppoisaa tahtia ja velvollisuuksien sopivaa määrää. Puhe kiireestä yhdistää ja luo narratiivia tärkeästä – jopa korvaamattomasta – työntekijästä, joka kuin sankarinatekoinaan selättää työtehtäviä toisensa jälkeen oman jaksamisensa rajapinnoilla.  Lue loppuun

Yksinäisyys ei ole henkilökohtainen patologia

cat-2488395_960_720

[kuvassa mustavalkoinen valokuva kissan naamasta]

Sisältövaroitukset: ableistisia lainauksia

HelsinkiMissionin Näkemys-projekti haluaa vähentää yksinäisyyttä. Miten? Projektissa autetaan yksinäisiä ”muokkaamaan haitallisia ajatusmalleja, jotka luovat heille yksinäisyyttä” ja samalla ”kerätään tietoa siitä, minkälaisia yksinäisten ihmisten mentaaliset mallit oikein ovat”.

Tavoite on hieno, mutta keinot yksipuoliset. Onko yksinäisyydessä pohjimmiltaan kyse yksilön ”virhekäyttäytymisestä”? Vai siitä, että yhteisö sulkee ulkopuolelle normista poikkeavat? Ihmisten välinen vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista ja toki yksinäisyyteen voi vaikuttaa myös itse. Tätä puolta kuitenkin korostetaan mediassa jatkuvasti, mikä luo helposti mielikuvaa yksinäisyydestä henkilökohtaisena patologiana. Unohdetaan, että enemmistön haitalliset ajatusmallit luovat yksinäisyyttä niille, jotka eivät täytä ns. ”normaaliuden” tiukkoja vaatimuksia.

Lue loppuun

Mitä tehdä kroonistuvalle unettomuudelle?

fox-1284512_960_720

[kuvassa kannon päällä kerällä nukkuva kettu]

Sisältövaroitukset: kuolema, onnettomuudet, unettomuus, lääkkeet, alkoholi- ja lääkeriippuvuus, paniikkioireiden kuvaaminen, hoitavan tahon ableismi

Minä olen kärsinyt nukahtamisongelmista ja unettomuudesta lähes puolet elämästäni. Kuten kaikessa muussakin, on uniongelmissa joskus helpompia, joskus vaikeampia kausia. Joskus riittää, että jaksan odottaa unentuloa ahdistuksen riepottelemana aamuyön puolelle, jonka jälkeen nukun ongelmitta niin kauan, kuin nukkua voin. Joskus myöhäistä unentuloa seuraavat aamun mittaan tapahtuvat heräilyt, pahimpina aamuina nousen suosiolla ylös kuudelta, kun totean, että tässä vaiheessa nukahtaminen on jo myöhäistä.

Lue loppuun

Linkki

Entä jos sekä itsellä että kumppanilla on mielenterveysongelmia?

Entä jos sekä itsellä että kumppanilla/kumppaneilla on mielenterveysongelmia? Tällaisesta -hyvin yleisestä- tilanteesta ei juuri mediassa puhuta, mikä on osoitus yhteiskunnan ableismista eli terveyden pitämisestä normina.

Tässä Ashley Truongin tekstissä on -englannin kielellä- joitakin vinkkejä. (Teksti puhuu masennuksesta, mutta huomiot tuntuvat sopivilta laajemminkin.)

Tässä tiivistys tekstin pointeista suomeksi:

1. Kommunikoikaa paljon. Ette voi muuten tukea toisianne.

2. Puhukaa muustakin kuin ahdistavista asioista. Iloiset asiat ei paranna oloa, mutta voi tarjota mahdollisuuden pitää huolta ja olla yhdessä.

3. Keksikää mitä voitte tehdä yhdessä. Se voi olla vaikka teeveen katsominen. Tärkeintä on että tekee säännöllisesti yhdessä jotain.

4. Tiedosta ettei(vät) kumppanisi ole vastuussa hyvinvoinnistasi vaikka voi(vat) sitä tukeakin.

5. kerro kumppan(e)illesi usein että rakastat häntä/heitä ja ymmärrät mitä hän/he käy(vät) läpi.

Haava

27072765_1920439967969465_8083127130092545533_n

[kuvassa punaiselle taustalle sotkettu valkoista maalia]

sisältövaroitukset: r/iskaus, seksuaalinen väkivalta ja sen kuvailu, edellä mainittujen vähättely, victim blaming eli uhrin syyllistäminen, itsetuhoisuus, viiltely, uloste, kuristaminen, maininta häiriintyneestä kehonkuvasta, h-rittelu

Aziz Ansarin tapaus on repinyt auki sellaisia haavoja, joiden olemassaoloa en edes muistanut tai jotka olin onnistunut parsimaan umpeen ajan kululla, itseni syyttelemisellä ja ajatusten harhauttamisella. On pakko kirjoittaa auki mitä koin, niin paljon kuin haluaisinkin unohtaa koko asian, niin paljon kuin häpeänkin sitä ja miten suhtauduin siihen. Miten suhtaudun edelleen. Koska se ei ole mun vika eikä mun pitäisi joutua häpeämään. Lue loppuun

Kukaan ei jätä ja inhoan hiihtää

RM_150118

[Valokuvassa oranssireppuinen henkilö hiihtää lumisessa metsässä kapeaa polkua kamerasta poispäin.]

 

Kuuntelin bussissa podcastia, jossa käsiteltiin aromanttisuuden ja aseksuaalisuuden marginalisoitua asemaa. Kuunteleminen antoi minulle ajatuksen, että ehkä seurustelemattomuuteni (nyt ja jo pitkään) ei välttämättä johdu pelkästään siitä, että olen vaikea tai hankala tai epämiellyttävä ihminen, vaan se voi johtua myös siitä, että yhteiskuntamme käsitykset romanttisesta rakkaudesta ja parisuhteista on rakennettu alloromanttisten ehdoilla.

Lue loppuun

Työkyvyttömyyttä työttömänä

26904728_10208989414407128_8920867668898990148_n

[kuvassa sivulta kuvattu pieni ruskeaturkkinen apina, joka näyttää alakuloiselta. Tausta on siniharmaa.]

On yleistä tietoa, että monet työttömyyskorvauksella tai toimeentulotuella (johon myös liittyy patistamista rangaistusten uhalla) elävät ovat oikeasti työkyvyttömiä. Tiukennuksia ja rangaistuksia vaativat vastaavat tähän kuin yhdestä suusta, että työkyvyttömän pitäisi olla sairauslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Lue loppuun